Jani, "Hutun Ponku"

Tilan isäntä, poromies, lihanleikkaaja ja loimulohimestari

Jani on huupastellut koko ikänsä Kitis-joen varrella tai tiettömien taipaleitten takana erämaissa, imien itseensä isänsä ja muiden vanhempien poromiesten kullanarvoisia oppeja. Peruskoulun jälkeen Jani opiskeli poronhoitoa Kittilän legendaarisessa porokoulussa, jossa sai myös ensikosketuksen poronlihan ammattimaiseen leikkaamiseen ja jalostamiseen. Vaimonsa mielestä Jani on osaava jokapaikan höylä sekä hyvä pihvinpaistaja ja lohen loimuttaja. Jani vastaa myös tilan ajohärkien kouluttamisesta ja usein aurinkoiset kevätpäivät kuluvatkin kotijängillä ajokkaiden koulutuspuuhissa. Mikäli miestä ei tapaa ajokkaitaan taamomasta, seuraavaksi varmimmin hänet löytää porosafarilta keulareestä,  peltipailakkansa sarvista ettomettältä tai rakrotinsa hytästä Luoston mökkiläisten pihoja auraamasta. 

Janin päämerkki: Oikea haaralla, kahen puolen pykälät, vasen poikki, hanka ja pykälä alla.

        

Anu "Vuohču Pávlosa Veijo Anu"

Tilan emäntä, joikaava tarinatäti 

Anu kasvoi puolentoista metrin mittaiseksi Suomen eteläisimmässä saamelaiskylässä, Vuotsossa.Metrin mittaisena tyttö sai oman, isänsä suunnitteleman poromerkin, jota on vuosien saatossa kaiverrettu niin paperiin, appelsiininkuoreen kuin vasan korvaankin. Kouluikäisenä Anulla oli pari omaa ajokasta, jotka veivät suurimman osan tytön vapaa-ajasta. Usein tyttö myös kierteli serkkunsa Sannan kanssa Saariselällä hotelleissa joikaillen ja pientä taskurahaa keräten. Serkusten joiku onkin raikunut niin tunturissa, karaokessa, Kymppi Uutisissa, Huomenta Suomessa, BBC:llä  kuin EU:n huippukokouksessakin. Porotilan töiden lisäksi Anun häärii monessa yhdistyksessä ja kuskaa lapsia erinäisiin harrastuksiin.

Anun merkki: Oikean alla hanka, pykälä päällä, vasen halaki, kaks pistosta alla.

 

   

Minja eli tuttavien kesken "Mämmi"

Tomera lukiolainen. Perheen satakieli

Minja on vastikään aloittanut lukiotaipaleensa, mutta hänet tapaa toisinanaan joutopäivinä myös kodan keittiön tiskivuoren ääreltä, pihamaalta pororinkiä pyörittämästä tai pikkusisaruksiaan ulkoiluttamasta.

Minja on pienestä pitäen rakastanut laulamista sähköpianolla itseänsä säestäen. Laululahjojensa, leppoisan luonteensa ja rohkeutensa ansiosta Minja on myös päässyt levyttämään saamenkieliselle lastenlevylle yhdessä muiden saamelaislasten - ja nuorten kanssa ja kiikkunut monelle lavalle äänihuuliansa käyttämään. Vielä tänäpäivänäkin Minja käy äitinsä kaverina joikukeikoilla ja toisinaan neiti innostuu heittämään porotilan kodassa joikukeikan itsekseen äitinsä oppien mukaisesti. Vasanleikko – ja erotusaidalla ollessaan Minja on merkittävä apu Suomen porotaloudelle.

Minjan merkki: Oikean alla hanka, vasen halaki, kaks pistosta alla